Luonnon unohdetut aarteet - marjat
Suomalaiset metsät ovat täynnä ravintorikkaita marjoja, joista suurin osa jää hyödyntämättä. Monet luonnonmarjamme, kuten puolukka ja mustikka, ovat suomalaisille tuttuja, mutta marjamme kaipaavat edelleen enemmän käyttöä ja arvostusta.
Mustikkaa Riisitunturilla elokuussa 2023.
Kuva: Katri Tupiini
Suomen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuonnin arvo oli noin 6,9 miljardia euroa vuonna 2023 (LUKE). Suomeen tuodaan vuosittain satoja tuhansia kiloja marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Samaan aikaan suurin osa Suomen omista marjoista jää metsiin.
Marjojen kerääminen on pitkään ollut ulkomaisen kausityövoiman varassa. Kotimaamme työikäistä väestöä marjojen keruu ei juurikaan kiinnosta. Ulkoministeriön viime keväinen päätös olla myöntämättä jatkossa turistiviisumeja Thaimaasta tuleville marjanpoimijoille ei ollut isku vyön alle vain asiansa rehdisti hoitaneille marja-alan yrityksille vaan koko Suomelle.
Moni pitänee itsestään selvänä, että marjoja löytyy kaupasta, mutta jonkun täytyy nekin marjat kerätä. Myös esimerkiksi elintarvikejättimme Valio on jo viestittänyt, että se voi joutua tuomaan jatkossa luonnonmarjoja ulkomailta, mikäli kotimaista luonnonmarjaa ei ole riittävästi saatavilla.
Mitä kotimaassamme olisi tarjolla?
Suomessa kasvaa noin 50 erilaista luonnonvaraista marjalajia, joista 37 on syötäväksi kelpaavia. Suurin osa marjalajeista kasvaa eteläisimmässä Suomessa. Kotitalouksien ja kaupan tarpeisiin kerätään pääasiassa 16 lajia.
Tärkeimmät käyttömarjamme ovat puolukka, mustikka, lakka, vadelma, karpalo, ja mesimarja. Muita kerättäviä ovat mm. tyrnin marja, pohjanvariksenmarja, juolukka, katajanmarja (käpy), pihlajanmarja ja ahomansikan marjat.
Suomessa kasvaa myös myrkyllisiä marjoja, kuten sudenmarja ja näsiä, mutta tämä ryhmä ansaitsee oman artikkelinsa.
Suomessa luonnonmarjojen yleisimmät kasvualueet ovat kuivia, kuivahkoja tai tuoreita kankaita sekä karuja rämetyyppejä, joilla pääasiallisena puulajina kasvaa mänty tai kuusi.
Käytetyimmät luonnonmarjat Suomessa
Ahomansikka (Fragaria vesca) on yleinen Etelä- ja Keski-Suomesta Oulun seudulle. Pohjoisempana se on harvinainen ja Saariselältä lähtien sitä esiintyy satunnaisesti.
Juolukka (Vaccinium uliginosum) kasvaa koko Suomessa. Parhaimmat sadot saadaan Metsä-Lapista.
Karpaloista pikkukarpaloa (Vaccinium microcarpum) tavataan yleisemmin Pohjois-Suomessa. Isokarpalo kasvaa koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia. Pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum) kasvaa kuivemmalla maaperällä kuin isokarpalo. Karpalon kasvupaikat ovat vähentyneet soiden kuivaamisen ja turpeennoston vuoksi
Katajanmarja (Juniperus communis) ei ole varsinaisesti marja vaan käpy. Levinneisyysaluetta on koko Suomi.
Lakka (Rubus chamaemorus) kasvaa koko Suomessa, mutta runsaimmin se marjoo Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa.
Mesimarja (Rubus arcticus) kasvaa koko Suomessa, mutta yleisin maan keskiosissa vyöhykkeellä, joka ulottuu Kuopiosta Kemiin.
Mustikka (Vaccinium myrtillus) kasvaa koko Suomessa. Viihtyy Etelä-Suomessa runsaana lehtomaisilla, tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla. Pohjois-Suomessa mustikkaa tavataan hieman kuivemmilla ja karummilla kangasmailla.
(Koti)pihlaja (Sorbus aucuparia), muinaissuomalaisten pyhä puu, kasvaa koko maassa. Pihlajia tunnetaan yli 90 lajia. Kasvaa melkein missä vaan, mutta jää pieneksi kuivilla ja laihoilla mailla. Metsässä jää yleensä muiden varjoon.
Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) kasvaa koko Suomessa.
Riekonmarja (Arctous alpinus) esiintyy pääasiassa Lapissa, erityisesti Pohjois-Lapissa. Riekonmarja kasvaa tunturipaljakoilla, koivuvyöhykkeen kuivilla kankailla ja kallioilla sekä mäntymetsien kuivilla soralaikuilla.
Sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi) esiintyy koko Suomessa, erityisesti karuilla mailla. Sianpuolukka on happaman maan kasvi, eikä se siedä multavaa, runsasravinteista kasvupaikkaa. Laji viihtyy parhaiten valoisilla, hiekkaisilla tai hietaisilla karukkokankailla sekä kuivilla ja kuivahkoilla kankailla. Paljastuneilla hiekka- ja sorapinnoilla voi kasvaa laajoja mattomaisia kasvustoja. Sianpuolukka kasvaa myös tunturikankailla, mutta soilla se ei kasva.
Taikinamarja (Ribes alpinium) kasvaa luontaisesti Etelä-Suomessa, Pohjanlahden rannikolla Keski-Pohjanmaalle asti ja idempänä Etelä-Savon korkeudelle.
Tyrnimarja (Hippophae rhamnoides) esiintyy luonnonvaraisena Pohjanlahden rannikkoalueella ja Ahvenanmaalla. Parhaiten tyrni kasvaa kivisillä hiekka- tai sorarannoilla. Tyrnin juuristossa elävä sädesieniin kuuluva bakteeri sitoo ilmakehän typpeä, joten tyrni kasvaa niukkaravinteisessakin maaperässä. Tyrni vaatii kasvaakseen runsaasti auringonvaloa.
Vadelma (Rubus idaeus) on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa Oulun korkeudelle saakka. Pohjoisempana lajia tavataan paikoittain.
Variksenmarjoista pohjanvariksenmarja (E. nigrum ssp. hermaphroditum) on yksikotinen ja marjan tyvellä on usein kuivuneita heteitä. Marjat ovat kookkaita ja marjonta on runsasta. Pohjanvariksenmarjan lehdet ovat tummanvihreitä ja alapinnalla oleva vaalea juova on selvästi kuopassa. Etelänvariksenmarja (E. nigrum ssp. nigrum) on kaksikotinen, rento ja marjan tyvellä ei ole heteiden jätteitä. Marjat ovat pienehköjä ja marjonta on harvoin runsasta. Lehdet ovat kellanvihreitä, alapinnan vaalea juova ei ole kuopassa. Variksenmarja tuottaa suurimmat sadot Pohjois-Suomessa, Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa.
Rubus chamaemorus
Tällä suolla kasvavalla marjalla on monta nimeä: lakka, hilla, valokki ja suomuurain. Kuvassa lakkaa menossa pakastekuivaukseen, joka on arvokas, mutta ravintoaineet hyvin säilyttävä säilöntömenetelmä.
Kuva: Katri Tupiini
Kaupallisesti tärkeimmät luonnonmarjamme puolestaan ovat puolukka, mustikka ja lakka.
Luonnonmarjojen ja -sienten kauppaantulomääriä seurataan vuosittain Ruokaviraston julkaisemassa Marsi -raportissa.
Kaupallisesti tärkeimpien kärkisijaa pitää sitkeästi puolukka, joka tuottaa luonnonmarjoista suurimman sadon. Sato on varmempi mustikkaan verrattuna, sillä puolukka kukkii pari viikkoa myöhemmin, jolloin säät ovat vakaammat ja pölyttäjiäkin on runsaammin.
Kaupallisesti tärkeimmät luonnonmarjat ovat mustikka, puolukka ja lakka. Vuoden 2023 oikukkaat sääolot, kuiva ja lämmin kesäkuu, ja paikoitellen viileähkö heinäkuu ja epätavallisen runsassateinen, mutta Itä- ja Pohjois-Suomessa erittäin lämmin elokuu vaikuttivat siihen, että sadosta muodostui monien tuotteiden osalta suurimmassa osassa maata keskinkertainen.
Marsi 2023
Luonnonmarjojen kauppaantulomäärät vuonna 2023 koko maassa.
Kuva: Ruokavirasto, Marsi 2023
Puolukka - enemmän kuin hapan marja
Tarkastellaan lopuksi tarkemmin satoisinta marjaamme puolukkaa - metsiemme aliarvostettua superfoodia.
Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) on monivuotinen varpukasvi. Kasvin varret ovat puutuneita ja karvaisia. Vahapintaiset lehdet talvehtivat. Lehdet ovat väriltään päältä vihreitä ja alta vaaleanvihreitä. Puolukka kukkii kesä-heinäkuussa, ruukkumainen teriö on väriltään valkoinen tai punertava. Kukinnot sijaitsevat varren latvassa tiheässä tertussa. Hapan marja on pallomainen, punainen ja mehukas.
Puolukkaa Etelä-Sipoossa syyskuussa 2021.
Kuva: Katri Tupiini
Puolukan näköislaji sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi) muistuttaa puolukkaa, vaikka kasvit eivät olekaan lähisukulaisia. Sianpuolukka on syötävä, mutta kuivan jauhomaisen ja mauttoman maltonsa vuoksi marjaa ei poimita ravintokäyttöön.
Puolukan ilmaversot ovat pystyt, mutta sianpuolukan kasvutapa on rennon maanmyötäinen. Sianpuolukan lehdet ovat kapeampia ja tyveään kohti vähitellen suippenevia, niiden alapinnalla lehtisuonten verkkokuvio on selvä, mutta vailla puolukalle tyypillisiä tummia pisteitä. Kukistaan sianpuolukan erottaa helposti puolukasta. Harva ehtii kukkia kuitenkaan näkemään, sillä laji kukkii metsämarjoista ensimmäisenä.
Sianpuolukkaa Sipoonlahden rantakallioilla toukokuussa 2023.
Kuva: Katri Tupiini
Puolukka kasvaa koko Suomessa - se on metsien aluskasvillisuuden yleisin varpu. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat kuivat, kuivahkot ja tuoreet kankaat. Sitä tavataan myös rämeillä, lehtomaisissa metsissä, korpimetsissä, kallioilla, tunturikankailla ja pellonpientareilla.
Puolukka marjoo parhaiten valoisalla paikalla, alueilla joissa puiden latvustot eivät varjosta kasvustoa. Satoisia puolukkapaikkoja voi löytää esimerkiksi päätehakkuun jälkeisiltä alueilta tai siemenpuuston alta.
Puolukan paras poiminta-aika ajoittuu elokuun lopulta lokakuun alkuun.
Puolukka on runsaskuituinen marja. Siinä on jonkin verran E- ja C-vitamiineja sekä kivennäisaineista mm. mangaania. Puolukasta löytyy monia erilaisia polyfenoleja, joiden terveysvaikutuksia tutkitaan paljon. Marja sisältää mm. lignaaneja, proantosyanidiineja ja resveratrolia. Resveratrolia puolukka sisältää samankaltaisia määriä kuin punaviinin raaka-aine, tumma viinirypäle.
Puolukan terveysvaikutuksista on saatu useita lupaavia tutkimustuloksia, erityisesti sen kyvystä vaikuttaa matala-asteiseen tulehdukseen, metaboliseen terveyteen ja antioksidanttisuojan tarjoamiseen. Tuoreen tänä vuonna (2024) julkaistun Riitta Ryytin väitöstutkimuksen mukaan puolukan säännöllinen nauttiminen näyttäisi lieventävän ylipainon aiheuttamaa matala-asteista tulehdusta, aineenvaihdunnan häiriöitä ja maksan haitallisia muutoksia.
Yleisimmän marjamme käyttötavat ovat myös monipuoliset sekä kotitalouksissa että kaupallisesti elintarvikkeissa ja kosmetiikassa. Puolukka sopii hyvin yhteen monien ruokien kanssa. Puolukkaa on perinteisesti käytetty liharuokien lisukkeena. Marja sopii mm. smoothiehen, marjajauheisiin, hilloihin, jälkiruokiin, kastikkeisiin, puolukkasinappiin ja -ketsuppiin, marjakeittoihin, puuroihin, uuniruokiin, leivonnaisiin ja mehuihin.
Marjaa säilötään kuivaamalla, pakastamalla, survomalla sekä hyytelöksi tai hilloksi keittämällä. Marjat sisältävät luontaisesti säilyvyyttä edistävää bentsoehappoa, joten marjat säilyvät hyvin myös viileässä varastoituna raakasurvoksena tai veteen säilöttynä.
Vesipuolukka on perinteinen puolukan säilömismenetelmä. Marjojen tulee ehdottomasti olla ehjiä. Peratut ja huuhdotut puolukat pannaan puhtaisiin lasi- tai muovitölkkeihin tai pulloihin. Keitettyä ja jäähdytettyä vettä kaadetaan päälle niin että marjat peittyvät kokonaan. Tölkit säilytetään pimeässä ja viileässä, kuten jääkaapissa tai kellarissa. Veteen säilöttyjä marjoja voi käyttää kokonaisena pakastettujen tapaan. Marjojen maku paranee, jos ne jäätyvät säilytyksen aikana. Tällöin on säilöntäastia jätettävä vajaaksi, ettei se halkea veden jäätyessä
Tuoreiden mustikoiden nautiskelua Kitkajärven rannalla kesällä 2023.
Kuva: Katri Tupiini
Luonnonmarjat ovat aina olleet tärkeä osa suomalaisten omavaraisuutta, joka nykysuuntauksella ollaan vaarassa menettää. On korkea aika ottaa metsien marjat paremmin käyttöön niin keittiöissä kuin vientituotteissa. Käytäthän hyväksi metsien antimet – jokainen käytetty marja on askel kohti terveempää tulevaisuutta.