Elias Lönnrot - suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja
Asuin 15 vuotta elämästäni Lönnrotinkadulla Kajaanissa, mutta vasta näin keski-iässä herbalismista kiinnostumisen myötä heräsin tutkimaan Elias Lönnrotin elämää Kainuussa. Elias Lönnrot (1802–1884) muistetaan ennen kaikkea Kalevalan kokoajana ja suomen kielen kehittäjänä, mutta hänen työnsä kasvitieteen parissa on yhtä lailla merkittävää. Lönnrot oli monitietäjä ja renessanssihahmo, joka yhdisti lääketieteen, kansanrunouden ja luonnontieteet jättäen pysyvän jäljen suomalaiseen kulttuuriin ja tiedeyhteisöön.
Innostus kasvitieteeseen
Lönnrotin kiinnostus kasveihin ja niiden lääketieteellisiin ominaisuuksiin juontui hänen lääkärin koulutuksestaan. Nykyisin länsimaisen lääketieteen koulutus onkin ikävästi etääntynyt parantamistyön alkujuurista.
Vuonna 1832 Lönnrot valmistui lääketieteen tohtoriksi ja ryhtyi Kajaanin piirilääkäriksi. Tämä työ antoi hänelle mahdollisuuden tutustua laajasti Suomen luonnonkasveihin. Hänen matkansa potilaiden luo syrjäseuduille eivät olleet pelkästään lääkärin työtä, vaan myös tieteellisiä tutkimusretkiä, joilla Lönnrot keräsi kasveja ja kirjasi ylös havaintojaan.
Lönnrot oli varsin poikkeuksellinen lääkäri ajassaan: hän suositteli luonnonmukaisia hoitokeinoja, kuten yrttilääkkeitä, ja korosti yksinkertaista elämäntapaa. Tämä näkemys kumpusi hänen syvästä ymmärryksestään koskien kasvien lääkinnällisiä ominaisuuksia.
Flora Fennica – suomalaisen kasviston kartoitusta
Vuonna 1860 Lönnrot julkaisi teoksen Flora Fennica, joka oli sekä ensimmäinen suomenkielinen kasvio että ensimmäinen suomenkielinen luonnontieteellinen teos. Flora Fennica herätti huomiota heti ilmestyttyään myös ulkomaisissa tiedemiespiireissä.
Tämä teos oli suunnattu erityisesti tavallisille suomalaisille, kuten opettajille ja kansanmiehille, mikä teki siitä ainutlaatuisen aikansa tiedejulkaisujen joukossa. Lönnrot käytti kasvien kuvauksissa selkeää suomen kieltä ja kehitti kasvitieteellistä sanastoa, joka on edelleen käytössä.
Flora Fennica ei ollut vain kasviluettelo, siinä käsiteltiin myös kasvien käyttötapoja, lääkinnällisiä ominaisuuksia ja niiden merkitystä suomalaisessa kansanperinteessä. Teos vahvisti Lönnrotin asemaa suomalaisen kasvitieteen edelläkävijänä ja toi kasvitieteen lähemmäksi kansaa.
Kasvien rooli kansanlääkinnässä
Lönnrot keräsi matkakirjoihinsa ja muistiinpanoihinsa tietoa siitä, miten suomalaiset käyttivät kasveja arjessaan. Hän tallensi esimerkiksi tiedot monien villiyrttien käytöstä haavojen hoidossa, kuumeen laskemisessa ja jopa loitsuperinteissä. Tämä aineisto oli arvokasta sekä kasvitieteilijöille että kansanperinteen tutkijoille.
Lönnrotin pyrkimys yhdistää kansanperinteestä ammennettu tieto tieteelliseen lähestymistapaan teki hänestä poikkeuksellisen tutkijan. Hän ymmärsi, että kansanomaiset tiedot kasveista olivat usein sukupolvien kokemuksen kiteyttämiä ja ansaitsivat tulla dokumentoiduiksi ja ymmärretyiksi osana laajempaa tieteellistä kehystä.
Lönnrotin maja ja yrttimaa
Vuonna 2009 Kajaanissa tehtiin aloite Lönnrotin majan vieressä olevan yrttimaan kunnostamisesta sekä Lönnrotin majan nostamisesta paremmin esille Kajaanin kulttuurikohteiden joukossa. Hanke toteutettiin Elias Lönnrot -seuran, Kajaanin Kalevalaisten Naisten, Kapsakka Ky:n ja Lumonel-yrityksen yhteistyönä kesän 2009 aikana.
Elias Lönnrotin maja ja siihen liittyvä yrttimaa Kajaanissa ovat merkittäviä kulttuurihistoriallisia nähtävyyksiä, jotka kertovat hänen elämäntyöstään ja kiinnostuksestaan kasveja ja kansanlääkintää kohtaan. Näiden kohteiden avulla Lönnrotin perintöä tuodaan esiin konkreettisessa, mutta samalla elämyksellisessä muodossa.
Lönnrotin yrttimaalla “lipstikkaa lainaamassa” kesällä 2022. (Kuva: Magia Naturali)
Lönnrotin maja on pieni hirsirakennus, joka rakennettiin alun perin 1830-luvulla Lönnrotin käyttöön, kun hän toimi Kajaanin piirilääkärinä. Maja sijaitsi alun perin Kainuussa luonnon keskellä - sen sijainti heijasti Lönnrotin arvostusta yksinkertaista ja luonnonläheistä elämää kohtaan. Rakennuksessa hän kirjoitti, tutki kasveja ja vietti aikaa yksinäisyydessä työtehtävien lomassa.
Nykyisin maja on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan ja kunnostettu museokäyttöön. Se toimii Lönnrotin elämäntyötä ja hänen aikaansa kuvaavana muistopaikkana. Majassa voi tutustua Lönnrotin työvälineisiin, kirjoihin ja muihin esineisiin, jotka liittyvät hänen lääkärintyöhönsä ja kasvitutkimuksiinsa.
Lönnrotin majan yhteyteen perustettu yrttimaa kunnioittaa hänen kiinnostustaan kasvien lääkinnällisiin ja ravitsemuksellisiin ominaisuuksiin. Yrttimaalla kasvaa erilaisia yrttejä ja kasveja, joita Lönnrot olisi saattanut käyttää lääkärin työssään ja joita hän mainitsi teoksissaan, kuten Flora Fennicassa.
Kasvivalikoima yrttimaalla perustuu paitsi Lönnrotin omiin havaintoihin myös suomalaiseen kansanperinteeseen. Yrttimaa on suunniteltu opettavaiseksi, se muistuttaakin nykyihmisiä siitä, miten tiiviissä yhteydessä menneiden sukupolvien elämä oli luonnon kanssa.Yrttimaalla voi nähdä esimerkiksi seuraavia kasveja:
Kamomilla (Matricaria chamomilla), tunnettu rauhoittavista vaikutuksistaan.
Siankärsämö (Achillea millefolium), jota käytettiin haavojen hoidossa.
Piparminttu (Mentha x piperita), käytetty ruoansulatuksen edistämiseen.
Mesiangervo (Filipendula ulmaria), tulehdusta lievittäviä ominaisuuksia.
Poimulehti viihtyy hyvin yrttimaalla. (Kuva: Magia Naturali)
Yrttien tuhattaiturina tunnettu siankärsämö kaipasi jo taimiston uusimista. Bertalan Galambosin mukaan siankärsämö viihtyy samalla kasvupaikalla 4-6 vuotta. (Kuva: Magia Naturali)
Lönnrotin perintö
Vaikka Lönnrotin tieteelliset saavutukset kasvitieteen saralla ovat usein jääneet hänen kielitieteellisten ja kirjallisten ansioidensa varjoon, ne ovat merkittävä osa hänen perintöään. Lönnrot oli yksi ensimmäisiä heistä, jotka näkivät luonnon monimuotoisuuden tutkimisen ja suomen kielen kehittämisen kuuluvan samaan sivistystehtävään.
Lönnrotin työ loi perustan suomalaiselle kasvitieteen kehitykselle. Hänen esimerkkinsä innoitti monia Lönnrotin jälkeen tulleita tutkijoita, kuten luonnontieteilijä A. J. Melaa ja suomen kielen sanastoa laajentaneita sanakirjatyön jatkajia.
Elias Lönnrotin rakkaus kasveihin ja suomalaiseen luontoon näkyy paitsi hänen tieteellisissä töissään myös hänen elämänasenteessaan. Hänen työnsä vaikutukset näkyvät edelleen niin suomalaisessa kasvitieteessä, luonnonsuojelussa kuin kulttuuriperinnössäkin. Lönnrot oli suomalaisen luonnon ymmärtämisen ja arvostamisen uranuurtaja. Hänen elämänsä muistuttaa siitä, miten tärkeää on yhdistää eri tieteenalat ja tehdä tiedosta saavutettavaa kaikille.
Lisää tietoa Lönnrotin majasta ja yrttimaasta.
Lähteet
Suomen kansallisbiografia: Elias Lönnrot. Saatavilla Kansallisbiografia-verkkopalvelussa.
https://kansallisbiografia.fiLönnrot, Elias. Flora Fennica: Suomen kasvio. Ensimmäinen painos, 1860. Digitoitu versio saatavilla Kansalliskirjaston kokoelmista.
Aarnio, Ahti. Elias Lönnrot: Lääkäri, kirjailija ja tiedemies. Helsinki: SKS, 1984.
Sihvo, Hannes. Lönnrot ja suomalainen kansanlääkintä. Tiede ja elämä -julkaisu, 1975.
Ruoff, Eeva. Suomen kasviston historiaa. Helsinki: Gaudeamus, 1999.
Mäkinen, Ilkka. Elias Lönnrot ja kansanperinteen dokumentointi. Artikkeli julkaisussa Kalevalaseuran vuosikirja, 2002.
Elias Lönnrotin tieteellinen työ kasvitieteen parissa. Luonnontieteellinen keskusmuseo, verkkosivut.
https://luomus.fihttps://arcticlakeland.com/tuote/lonnrotin-maja-ja-yrttimaa/