Nokkonen - yksi parhaista
Nyt tutustumme vähän syvällisemmin nokkoseen, joka on yksi monikäyttöisimmistä luonnonkasveistamme. Kasvista voidaan hyödyntää varret, lehdet, siemenet ja juuret.
Nokkonen (Urtica dioica)
Sanotaan, että jos nokkosella ei olisi poltinkarvoja, eläimet olisivat syöneet sen sukupuuttoon. Tämä kuvaa hyvin nokkosen terveysvaikutteisuutta.
Nokkonen on monivuotinen poltinkarvallinen ruohokasvi. Suomessa tunnetaan nokkosesta nokkonen (Urtica dioica) ja rautanokkonen eli polttiainen (Urtica urens). Rautanokkonen polttaa enemmän kuin yleisempi lajitoverinsa. Se on melko harvinainen vanhan asutuksen seuralainen ja eroaa tavallisesta nokkosesta matalamman kasvutavan ja lyhyempien ja tylpempien lehtiensä perusteella. Pohjoisessa kasvaa nokkosen alalaji pohjannokkonen (Urtica dioica subsp. sondenii), jossa on vain yksittäisiä poltinkarvoja. Pohjannokkonen on harvinainen eikä sitä saa kerätä myyntiin.
Nokkosen poltinkarvat ovat kuin pieniä injektioruiskuja. Karva muodostuu pii- ja kalkkiseinäisestä pitkästä solusta, joka päättyy pallomaiseen nystyrään. Nystyrän alapuolelta poltinkarva katkeaa pienestäkin kosketuksesta. Katkennut kärki tunkeutuu ihoon ja solun myrkkyaine vapautuu. Nokkosen nimen epäillään tulevan nokka -sanan johdoksista, erityisesti sanasta nokata, joka merkitsee käärmeen tai hyönteisen pistämistä.
Nokkonen kasvaa tavallisessa maassa, tarvitsee vettä kohtuullisesti ja selviää sekä varjossa että auringossa. Kasvi parantaa kaikkien lähellä sijaitsevien kasvien kasvua puutarhassa. Nokkonen viihtyy hyvin myös runsasravinteisilla paikoilla, mistä johtuen sitä esiintyy yleensä siellä, missä ihminen vaikuttaa. Luonnossa nokkosta harvoin esiintyy erittäin runsaina kasvustoina, minkä vuoksi sitä myös viljellään kaupalliseen käyttöön. Suomessa esimerkiksi Yrttipaja ja Ärmätti viljelevät nokkosta.
Nokkonen kerää itseensä nitraattia. Osa nitraateista muuttuu elimistössä syöpää aiheuttaviksi nitrosoamiineiksi. Nokkosen keruupaikan puhtaudella on näin ollen suuri merkitys. Nokkosta ei pidä kerätä ulkorakennusten läheisyydestä tai komposteista. Riski saada liikaa nitraattia vedestä, teollisista elintarvikkeista tai kasviksista on kuitenkin todennäköisempää, sillä nokkosta harvoin käytettään säännöllisesti suuria määriä.
Nitraatti on luonnossa esiintyvä yhdiste ja se liittyy typen kiertokulkuun. Nitraattia kertyy lannoituksesta ja luontaisesti kasviksiin ja juomaveteen. Nitraattia muodostuu myös ihmisen elimistössä ravinnon typestä, jossa se muuttuu osittain nitriitiksi. Kasviksissa nitraattia on varsinkin vihreiden lehtivihannesten lehdissä. Nitraattipitoisuudet vaihtelevat kasvilajikkeen, kasvuolosuhteiden ja prosessoinnin mukaan. Nitraatteja käytetään myös lisäaineena (E 251 ja E 252). Elintarviketeollisuus käyttää niitä lisäaineena (E 249 ja E 250) makkaroissa ja nitriittisuolatussa lihassa.
Keruu ja käsittely
Nokkoset kannattaa kerätä mielellään useamman aurinkoisen päivän jälkeen, jolloin nitraattia on vähän.
Keruuseen on syytä varata riittävän paksut puhtaat käsineet. Kertakäyttöhanskoista poltinkarvat yleensä pistävät läpi. Elintarvikelaatuiset viiltosuojahanskat on hyvä vaihtoehto tai esim. sormikkaat, joiden päälle voi laittaa kertakäyttöhanskat.
Nokkoset voi kerätä käsin tai saksilla - riippuen nokkosen kehitysasteesta ja kerääjän mieltymyksistä. Kotitalouskäyttöön nokkoset ja muut villiyrtit voi kerätä puhtaaseen koriin tai paperipussiin. Kerätyt kasvit tulisi säilyttää ilmavasti ja viileässä, joten keruuastiaa ei kannata keruun aikana tai sen jälkeen seisottaa lämpimässä. Tämä pätee kaikkien kasvien keräämiseen.
Nokkonen on runsassatoinen, sillä keruukausi kestää varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Versoja voi kerätä jo aikaisin keväällä, kuin kasvi on 10cm korkea. Varttuneemmista versoista, jotka eivät vielä kuitenkaan kuki, otetaan vain lehtevät lavat, noin 2-4 ylintä lehtiparia. Vanhetessaan kasvi muodostaa lehtiin munuaisia rasittavia kalsiumkarbonaattikiteitä, joten vanhoja tummia nokkosia ei kannata kerätä elintarvikekäyttöön. Alkusyksystä nokkosesta voi puolestaan kerätä siemenet.
Nokkosissa asustaa usein nokkosperhosen toukkia ja muita pieniä asukkaita, jotka osaavat piiloutua lehden alle. Kerätessä kannattaa kurkistaa lehtien alle ja muutenkin varmistaa, että kerää vain puhtaita ja terveitä lehtiä ja versoja. Kotona kasvit kannattaa levittää pöydälle puhtaalle pöydälle tai liinalle ja tarkastaa vielä kasvit kertaalleen. Samalla kasveihin mahdollisesti jääneet hyönteiset saavat tilaisuuden poistua paikalta.
Kasvuston voi kasvukauden aikana uusia niittämällä kasvit, mutta niittäminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin. Niittoa voi suorittaa omilla maillaan tai muussa tapauksessa tarvitaan maanomistajan lupa niittoon.
Kasvukauden aikana nokkosta kannattaa tietysti käyttää tuoreena, mutta nokkosen voi myös kuivata tai pakastaa sellaisenaan tai ryöpättynä. Nokkonen kannattaa kuivata alle 35 C-asteessa.
Nokkosen keräämiseen ja käsittelyyn löytyy lisää ohjeita mm. Martoilta ja Arktisten Aromien verkkosivuilta. Kaupallisesta keruusta kiinnostuneiden kannattaa hakeutua kerääjäkoulutukseen, joita voi etsiä mm. Kerääjä.fi-palvelusta.
Käyttö
Pohjois-Euroopassa nokkosta on pidetty taikakasvina, rohtona, ravinto- ja tekstiilikasvina. Nokkonen on myös suomalaisten vanhin tekstiilikasvi, joka tunnetaan jo myöhäiseltä rauta-ajalta.
Nokkoskuidun erottaminen kasvista on työlästä. Pääsin viime kesänä toteamaan tämän ihan omin käsin.
Kuitukasvina nokkosta viljeltiin paikoitellen Euroopassa 1800-luvulle saakka, kunnes puuvilla syrjäytti nokkosen. Nokkosesta on hyödynnetty varren pitkät ja sileät kuidut, joista on tehty mm. alus- ja liinavaatteita sekä säkkejä. Verkkojen solmimiseen nokkoskuituja on käytetty jo kivikaudella. Nokkosen kuitukäyttö ei ole täysin kadonnut, sillä kuidusta jalostetaan edelleen tekstiilejä. Esimerkiksi suomalainen Knokkon Textiles Company tarjoaa tekstiili- ja muotiteollisuuden tarpeisiin eettisesti ja ekologisesti tuotettua, viljeltyä nokkoskuitua (urtica dioica) sisältäviä lankoja, kankaita ja valmistuotteita.
Nokkosen käyttö ravinto- ja rohtokasvina on myös ollut erittäin monipuolista. Nokkonen on hyvin ravintorikas ja todellinen terveyspommi. Nokkosessa on monia antioksidantteja, vitamiineja, kivennäisaineita, steroleja ja fenoleja. Parhaimmillaan se on keväällä ennen kukintaa ja syksyllä.
Nokkosen fenolit ja vitamiinit parantavat immuniteettia. Nokkosella on erinomainen PAF-esto. Se torjuu kipuja, tulehduksia ja histamiinin vaikutuksia. Nokkonen ehkäisee aromataasientsyymin toimintaa eli vähentää estrogeenispitoisuutta ja saattaa näin ehkäistä rintasyöpää.
Kaupallisesti nokkosta käytetään elintarvikkeiden, ravintolisä- ja kasvirohdosvalmisteiden sekä kosmeettisten valmisteiden raaka-aineena. Lisäksi sitä käytetään myös eläinten rehu- ja hyvinvointituotteissa. Viljelyssä nokkosvettä käytetään kasvinsuojelussa ja lannoitteena. Värjäyksessä nokkonen antaa villalagoille vihreän ja juuret keltaisen värin.
Blogistani löytyy mm. kehittämäni nokkosperunamuhennoksen ohje. Nokkosen käyttöön löytyy runsaasti lisää ideoita ja ohjeita netistä sekä kirjoista (esim. Toivo Rautavaara, Sinikka Piippo, Satu Hovi, Virpi Raipala-Cormier)
Yhteenveto
Nokkosen lajit: Suomessa tunnetaan kaksi nokkoslajia: nokkonen (Urtica dioica) ja rautanokkonen (Urtica urens). Lisäksi pohjoisessa kasvaa harvinainen pohjannokkonen.
Kasvupaikat: Nokkonen viihtyy monenlaisissa ympäristöissä, erityisesti runsasravinteisilla paikoilla.
Viljely: Nokkonen parantaa muiden kasvien kasvua ja sitä viljellään myös kaupallisesti Suomessa.
Keruuohjeet: Nokkosen keruupaikan puhtaudella on merkitystä, sillä se kerää itseensä nitraattia, joka voi muuttua elimistössä haitallisiksi yhdisteiksi. Nokkonen kannattaa kerätä useamman aurinkoisen päivän jälkeen vähentääkseen nitraattipitoisuuksia. Käytä riittävän suojaavia hansikkaita. Kerää nokkoset käsin tai saksilla puhtaaseen ja ilmavaan keruuastiaan.
Käsittely: Tarkista kasvit kotona. Puhdista tarvittaessa, kuivaa tai pakasta, jotta voit käyttää nokkosta ympäri vuoden.
Ravinto: Nokkosta voidaan käyttää teessä, keitoissa, padoissa, piirakoissa, kastikkeissa, smoothiessa ja muissa ruokalajeissa. Se on ravintorikas ja sisältää paljon vitamiineja ja antioksidantteja.
Rohto: Nokkosella on monia terveydellisiä hyötyjä, kuten kipujen ja tulehdusten torjunta.
Tekstiili: Nokkonen on ollut tärkeä tekstiilikasvi ja sen kuituja käytetään yhä tekstiileissä.
Huomioitavaa
Nokkosruokia ei tule tarjota alle vuoden ikäisille lapsille
Munuaisten tai sydämen vajaatoimintaa sairastavien ei pidä käyttää nokkosteetä.
Liiallinen käyttö saattaa sekoittaa sokeritaudin ja verenpaineen lääkityksen ja lisätä keskushermostoa rauhoittavien lääkkeiden vaikutusta.
Joillekin nokkonen saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita.
Vanhoissa nokkoskasveissa on munuaisia ärsyttäviä kalsiumkarbonaattikiteitä.
Lähteet
Piippo, Sinikka: Suomen luonnon lääkekasvit
Piippo, Sinikka: Villivihannekset – Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä
Pirinen, Heli (toim.): Luonnontuoteopas